Millaista on Karoliina Tuomisen ja muiden suomalaisten niksikäs elämä?
Suomalaisia voi hyvällä syyllä sanoa niksikansaksi. Tapasimme kolme oman elämänsä niksinikkaria, jotka helpottavat ja riemastuttavat elämäänsä nikseillä.
KAROLIINA TUOMINEN, 31, HELSINKI
”Nikseilläni välttelen turhaa työtä”
Onko se sitten laiskuutta vai ei, mutta välttelen turhaa työtä ja haen monesti arkisiin tilanteisiin helpompia tapoja toimia eli kehittelen omia niksejä. Kun on tarpeeksi monta kertaa jonkin ongelman äärellä, rupeaa miettimään, ettei tämän pitäisi näin vaikeaa olla. Sitten aivot alkavat kehittää ratkaisuja.
Paras niksini on ehkä lenkkihihat. Lenkillä nenäni usein vuotaa, ja kun sitä pyyhkii tuulitakin hihaan, takkia pitää pestä usein. Niinpä keksin, että reikäisistä sukista, jotka olisivat muuten menneet roskiin, voi tehdä irtohihan. Leikkasin sukan varren irti ja laitoin sen käsivarteen takin päälle. Nyt riittää, kun lenkin jälkeen pesen pelkän irtohihan.
Somessa lenkkihihaani on kommentoitu runsaasti ja sanottu nerokkaaksi. Kaverini tosin ovat vitsailleet siitä, mutta heitä varmaan vain harmittaa, etteivät itse keksineet sitä. Paljon somekommentteja tuli myös siitä, että lenkille lähtiessäni sidon kotiavaimen kengännauhoihin, jos lenkkivaatteissa ei ole taskuja.
Saan inspiraatiota muiden nikseistä, imen niitä kuin sieni somesta ja tutuiltani. Olen oppinut esimerkiksi, että maustepurkkien korkeissa on mitta, joka helpottaa ruoanlaittoa, ja että pastakauhan keskellä oleva isompi reikä on sitä varten, että sillä mitataan, minkä verran yhdelle syöjälle laitetaan spagettia.
Eräältä ystävältäni taas kuulin, että kun lähdemme yhdessä reissuun, meidän kannattaa pakata molempien vaatteita kummankin matkalaukkuun. Näin molemmille on vaatteita, vaikka toinen laukku katoaisi.
Pirkka-nikseistä suosikkini liittyy siivoukseen: kun imuri alkaa haista tunkkaiselta laitan imuripussiin vähän vaniljasokeria. Siitä tulee kotiin ihana, kevyt vaniljainen tuoksu. Niksien kehittely ja tavaroiden uusiokäyttäminen kulkee meillä suvussa. Edesmenneellä ukillani vasta virityksiä olikin.
Lapsena ihmettelin niitä, mutta ukilla oli niille aina jokin elämää helpottava käyttötarkoitus. Vanhempani taas hyödyntävät tavarat viimeiseen asti. Ruokaakaan ei koskaan heitetty lapsuudessani roskiin, vaan vaikkapa edellispäivänä keitetyt perunat käytettiin vohveliraudan kautta ja tehtiin lyttypottuja.
Sekin on yksi niksini, että vaikka moni tekee lyttypottuja uunissa, vohvelirauta on siihen helpompi ja nopeampi tapa. Muutenkin vohvelirauta on aliarvostettu keittiöväline! Kun tajuaa, mihin kaikkeen sitä voi käyttää, siitä tulee yhtä tärkeä kuin kahvinkeittimestä. Itse teen vohveliraudalla niin munakkaat, erilaiset vohvelit kuin paahtoleivätkin.
Iän myötä sitä tajuaa muistuttavansa omia vanhempiaan ja isovanhempiaan. Kuten vanhempani, minäkin vältän ruokahävikkiä viimeiseen asti.
Rakastan pakastaa kaikkea, kuten vanhaksi menossa olevat banaanit, viinirypäleet ja ylijäämäkahvin jääpalamuoteissa. Kahvijääpalat ovat parhaita jääkahviin, koska ne eivät laimenna sitä. Pakastan huvikseni myös mehutiivistettä. Kun jääpalojen antaa sulaa vesilasissa, saa kylmää mehutiivistejuomaa.
Minulle niksikkyys on ongelmanratkaisua, ja luulen, että se on ihmiselle luontaista. Kun nykymaailmassa ei välttämättä tarvitse selviytyä esimerkiksi luonnon armoilla, kekseliäisyys siirtyy arkisempiin asioihin.”
Hävikin välttäminen ja tähteiden kekseliäs käyttö ovat niksikkyyttä parhaimmillaan. Esimerkiksi ylijääneen kahvin voi jäädyttää paloiksi ja käyttää jääkahviin, kuten radiojuontaja Karoliina Tuominen tekee.
HELJÄ, 65, JA JUHANI, 75, RAITAMÄKI, LAITILA
”Keksijällä täytyy olla muusansa”
HELJÄ: ”Juhani on tosi kekseliäs ja taitava käsistään, se on ainutlaatuista. Olemme olleet naimisissa 36 vuotta, ja alusta asti työnjakomme on ollut se, että minulla nousee jokin tarve ja Juhani toteuttaa sen. Täytyyhän keksijällä olla muusansa. Ei hän muuten voi tehdä tarvikkeita vaikkapa keittiöön, jos joku ei kerro hänelle, mikä tarve on.
Esimerkiksi kerran toivoin muffinitelinettä, ja Juhani keksi hitsata sellaisen vanhan joustinpatjan jousista. Siitä tuli niin kaunis, ja kakut sopivat siihen täydellisesti! Toisaalta aina Juhani ei käytä kovin paljon aikaa muotoiluun. Kerran hän teki itsestään kulkevan viljaruiskun pellolle vanhasta puimurista. Kun hän tuli sillä pihaan, sanoin suoraan, että se on kamalan näköinen eikä sen kanssa minnekään tielle voi lähteä ajelemaan. Pellolle se kelpasi. Minun niksikkyyteni toteutuu keittiössä. Olen opiskellut kotitalousteknikoksi ja nykyisin olen mukana Maa- ja kotitalousnaisten sekä Marttojen toiminnassa.
Niinpä kun Juhani toteuttaa minun toiveitani vajassa nikkaroimalla, minä toteutan hänen toiveitaan keittiössä. Viimeksi Juhani esimerkiksi toivoi umpioituja päärynöitä, joita oli syönyt lapsuudessaan. Minä en ollut sellaisista kuullutkaan, mutta löysin reseptin ja Juhani sai päärynänsä.
Luen ja testailen myös Pirkka-niksejä. Suosikkini niistä on pussittaa koivunlehtiä sukkahousuihin ja liottaa niitä saunan löylyvedessä. Paras tuoksu tulee, kun lehdille kaataa ensin kuumaa vettä. Näin saunaan saa tuoreen koivun tuoksun ympäri vuoden.
Olen myös siinä mielessä niksikäs, että mietin aina, miten asiat voisi tehdä helpommin ja nopeammin. Se oli maatilan emäntänä pakkokin, kun oli viljanviljelyä ja kanoja sekä neljä lasta hoidettavana. Juhani sanoi alusta asti, että jos keksit parempia tapoja tehdä hommia maatilalla, ole hyvä vain. Ja minähän keksin. Vaikkapa kanamunien hautomossa minulla oli ihan omat systeemini.
Olen luonteeltani nopea ja hätäinen ja hermostun, jos jokin asia ei heti onnistu. Juhani on meistä se rauhallisempi. Esimerkiksi kun on satanut kauheasti ja vilja on ollut veden alla, minä olen panikoinut. Mutta Juhani on vain rauhoitellut, että välillä tulee katovuosia. Hänellä on minuun tasoittava vaikutus. Ylipäänsä elämän vastoinkäymiset ovat muistuttaneet, että meillä on yksi elämä, josta pitää nauttia.”
JUHANI: ”Tykkään kehitellä ja nikkaroida kaikenlaista: ratkaista omia ja toisten pulmia keksinnöilläni. Esimerkiksi kun maanviljelijänä viidenkymmenen kilon lannoitesäkkien nostelu sai selkäni särkemään, tein kylvökoneen täyttölaitteen, joka teki nostotyön puolestani.
Jäätyäni eläkkeelle kymmenen vuotta sitten minulla on ollut aikaa rakennella Heljälle kaikkea ja lapsenlapsille leluja. On mukava nähdä, kun he ilahtuvat aikaansaannoksistani.
Olen kouluttautunut koneteknikoksi ja nykyisin käyn kansalaisopistolla metallitöissä. Siellä pohdimme yhdessä, miten jokin ongelma ratkaistaan. Kysyn neuvoja myös eräältä tuttavalta, joka on minuakin taitavampi käsistään.
Olen lapsesta asti tykännyt tehdä käsilläni. Kaverini asuivat kauempana muissa kylissä, joten aikaa puuhastelulle oli. Joskus vanhempani ovat hakeneet minua huolissaan ja lopulta löytäneet pojan nukkumassa puumajasta. Olen nukahtanut sinne tyytyväisenä, kun olen saanut majan valmiiksi.
Kun äidin sisko lähetti minulle jouluna pattereilla toimivan leluauton Ruotsista, purin sen pian osiin, koska minun piti päästä tutkimaan, miten se toimi. Siinä meni hieno lelu, ja vanhemmilta tuli vähän moitteita.
Nykyisin minulla on aina jokin projekti käynnissä. Olen tehnyt vaikkapa sota-aikaisista kiväärinpiipuista Heljälle kukkatelineen ja paineilmaporaan lisävarusteen, jolla piki lähtee piipusta. Siitä tulee todella hyvä mieli, kun saa keksinnön valmiiksi ja itse kehittämä laite myös toimii.
Välillä tietenkin tulee pettymyksiäkin. Esimerkiksi kun yritin rakentaa pähkinänsärkijää, siitä ei tullut toimivaa laitetta vaan oli pakko ostaa sellainen kaupasta. Mutta ei se haittaa: minulla on aina seuraava keksintö työn alla odottamassa. Kallistun optimismin puolelle asiassa kuin asiassa.”
Yksi Heljä ja Juhani Raitamäen nikseistä on keittiön ikkunalle vanhasta ikkunanpokasta ja läpinäkyvistä muovitonkista rakennettu lintulauta. Siitä Raitamäet voivat aamukahvipöydässään katsella aterioivia lintuja.
Lue myös: Niksikkään elämän salaisuus - tutkija kertoo, miten omaa niksikkyyttään voi kehittää
Juhani teki lastenlapsille taaperokärryn vanhasta ostoskärrystä ja puulaatikosta. Lapsen setä tulosti kylkeen Valtra-tarran 3D-tulostimella.
Jos Karoliinan lenkkivaatteissa ei ole taskuja, hän solmii kotiavaimen kengännauhoihin.
Ilmiöt 